Ajatuksia buddhalaisuudesta ja kristillisyydestä 5.5.21 alustuksen pohjalta

Kari Ventä piti keskustelupiirimme etätapaamisessa 5.5.2021 yhden parhaista alustuksista, joita olen kuullut. Hän vei meidät buddhalaisuuden ja kristinuskon näkemyksiin, eroihin ja yhtymäkohtiin kahden henkilön vasta julkaistujen muistelmien kautta: Anne Brunilan ja Sakari Oravan. Alla on otteita Brunilan kirjasta, otteita Oravan kirjasta ja muistiinpanoja keskustelustamme.

Lisäksi tässä on linkki vuonna 2016 tekemääni referaattiin munkki Thich Nhat Hanhin kirjasta Elävä Buddha, Elävä Kristus. Se toivottavasti antaa yhden näkymän buddhalaisuuden ja kristinuskon yhteyksistä.

Olen kirjoituksen loppuun sijoittanut myös omaa pohdintaani teemasta ja erityisesti siitä, miten seurakunnan tulisi suhtautua henkilöön, joka ei löydä evankeliumista itselleen elämän pohjaa, mutta joka saa rauhaa jostain muusta hengellisestä näkemyksestä. Toivon, että tämä kirvoittaa keskustelua asiasta.

Photo by Julien Flutto at Unsplash

Anne Brunilan taustasta ja näkemyksistä

Anne Brunilalla on todella vaikuttava ura julkisen alan ja liiketoiminnan johtotehtävissä. Hänet on valittu useana vuonna Suomen vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi. Kirjassa Brunila kertoo, että perheasioissa tilanne on toinen. Hän on ollut kolme kertaa naimisissa ja keskimmäinen avioliitto taitelijapersoona ”Juhan” kanssa on ollut traumaattinen puolison tekemän väkivallan ja lopulta eron jälkeen tapahtuneen hukuttautumisen vuoksi. Liitosta syntynyt Oskari-poika sai kaksi viikkoisena tuntemattoman viruksen aiheuttaman aivokuumeen, joka aiheutti pysyviä vaurioita hänen kognitiiviseen toimintaansa. Lisäksi hänellä on epilepsia. Äidilleen komea poika on hyvin rakas.

Brunila toteaa: ”Buddhalaisen elämänfilosofiani ansiosta minulla oli ja on edelleen syvä luottamus siihen, että tapahtumilla on aina jokin tarkoitus, vaikka en sitä sillä hetkellä ymmärtäisikään. Uskon karmaan eli syyn ja seurauksen lakiin ja siihen, että meillä kaikilla on takanamme monta elämää. Näiden elämien aikana teoistamme kertyy sekä huonoa että hyvää karmaa, joka vaikuttaa siihen, minkälaisiin olosuhteisiin synnymme seuraavissa elämissä ja millaisia yhteyksiä meillä on toisiin ihmisiin ja muihin olentoihin. Olin vakuuttunut, että Juhalla, minulla ja lapsella on vahva karminen yhteys ja että minun täytyy olla valmis hyväksymään tosiasiat ja tulemaan äidiksi. Tämä oli iso askel minulle. Kun olin sen ottanut, halusin tehdä kaikkeni, jotta voisin pitää lapsesta hyvää huolta ja antaa hänelle turvallisen kodin. En voinut tietää, että tuon turvallisuuden takaaminen oli todella vaikeaa varsinkin raskauden ja lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana.”

Hän kertoo saaneensa buddhalaisuudesta paljon: ”Vaativiin työvuosiini liittyi paljon kuormitusta ja myös kriisejä ja murheita henkilökohtaisessa elämässä. Minulta on kysytty, mikä sai minut jaksamaan suruista ja hektisestä työtahdista huolimatta. Poikani lisäksi tärkein perusta jaksamiselleni on tullut buddhalaisesta elämänfilosofiasta ja meditaatioharjoituksista.”

Brunila on opettajansa Yongdzin Rinpoche Kenpon avulla paneutunut böniläisyyteen, joka on Tiibetin buddhalainen muoto: ”Böniläinen elämänfilosofia ja harjoittaminen ovat vuosien ajan läpäisseet arkielämäni eri alueet. Niistä on tullut erottamaton osa jokapäiväistä elämääni. Alussa opetuksia ja meditaatiota oli vaikea ulottaa arkeen ja harjoittaminen vaati rauhoittumista, avointa mielentilaa ja keskittymistä. Kun olen vähitellen edennyt tällä polulla, on tullut yhä helpommaksi integroida opetukset kaikkeen tekemiseen. Böniläiset ja buddhalaiset opetukset ovat vedonneet minuun, koska ne ovat analyyttisiä ja loogisesti perusteltuja. Niiden pätevyyden voi testata oman kokemuksensa kautta. Kaikki opettajani ovat korostaneet, että voidakseen luottaa saamiinsa opetuksiin ja edistyäkseen on tehtävä kolme asiaa. Mitä ne ovat? Pitää perehtyä aikaisempien mestareiden ja valaistuneiden opettajien opetusteksteihin; pitää löytää itselleen autenttinen opettaja, jonka opetukset perustuvat todennettavissa olevaan ja katkeamattomaan perimyslinjaan; ja pitää tehdä meditaatioharjoituksia. Jos näihin kaikkiin pystyy ja ne tuntuvat sopivan yhteen, voi opetuksiin ja omaan harjoitukseen luottaa.”

Sakari Oravan taustasta ja näkemyksistä

Kirjassa valotetaan Oravan taustaa urheilukirurgina osin myös kuuluisien potilaiden, kuten David Beckahamin, kautta. Orava toteaa: ”Urani aikana minulle jokainen ihminen on ollut yhtä tärkeä. En ole valikoinut potilaita. … Tulipa ovestani kuka tahansa – tehdastyöläinen, olympiamitalisti tai kovaa palkkaa tienaava huippu-jalkapalloilija – kohtelen ja hoidan häntä yhtä hyvin kuin kaikkia muitakin.” Hän jatkaa laajentamalla teemaa: ”Mielestäni jokainen ihminen on samanarvoinen, ihmisiä ei tule luokitella. Tätä haluan painottaa myös laajemmassa merkityksessä. Sivistyneen valtion arvoa mitataan sillä, kuinka hyvin se huolehtii huonommassa asemassa olevista: vanhuksista, sairaista, vammaisista ja lapsista.”

Orava on tullut uskoon 34-vuotiaana, kun hän oli lääketieteen lisensiaatti. Hän kertoo: ”Yhtenä voimavaran lähteenä urallani on ollut rukous ja usko taivaan Isään. Tulin uskoon Airan kanssa Kokkolan evankelisluterilaisen kirkon Sanan ja rukouksen illassa vuonna 1979. Kokkolan herätys oli alkanut muutamaa vuotta aikaisemmin. Illasta toiseen kirkko oli tupaten täynnä, ja tilaisuuksissa tuli ihmisiä uskoon ihan pystymetsästä, paljon meidänkin hyviä ystäviä. Aira meni ensin katsomaan, mitä siellä oikein tapahtuu. Kävi niin, että Aira tuli siellä uskoon ensin, ja minäkin aloin käydä tilaisuuksissa. Kun istuin kirkonpenkissä, ymmärsin, että uskoontulo on ihmisen tahdon ratkaisu. Menin eteen rukoiltavaksi ja sanoin siellä Jeesukselle: ’Tahdon ottaa sinut, Jeesus, vastaan pelastajanani elämään’. Ihan näillä sanoilla tulin uskoon. Ei siinä sen kummempaa tarvittu.”

Uskostaan arjessa Orava jatkaa: ”Jumalalta voi myös kysyä mieltä askarruttavista asioista ja pyytää niihin vastauksia. Rukous voi olla aivan luonnollinen osa elämää, samoin usko. Eivät ne ole kaukaisia eivätkä vieraita asioita. Uskon ja rukouksen suomat mahdollisuudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle. Uskoni Jumalaan ja rukouksen voimaan on vuosien mittaan yhä lujittunut. Tiedän ja tunnen sydämessäni, että valitsemani tie on oikea. Minulla on vain luja luottamus, että asia on näin. Henkilökohtaisen uskon löytämiseksi ei ole mitään tiettyä kaavaa eikä tiettyjä sanoja. Jokaisella on oma kertomuksensa siitä, miten hän on löytänyt Vapahtajan. Oleellista on, että ihminen kääntyy sydämestään Jeesuksen puoleen ja ilmaisee halunsa uskoa häneen Lunastajana ja Vapahtajana.”

Muistiinpanoja alustuksen herättämästä keskustelusta

Kävimme läpi piiriläisten näkemyksiä buddhalaisuudesta. Löytyi hyviä kokemuksia kotimaan buddhalais-yhteisöstä sekä rauhan ja kiireettömyyden tunnusta buddhalaisuudessa Intiassa. Myös Nepalin buddhalaisuudesta oli henkilökohtaisia kokemuksia: paikka tuntuu osin rauhan tyyssijalta, jossa elämä on pyhää ja jossa hyväntekeväisyyden kautta pidetään huolta lähimmäisistä.

Keskustelimme myös siitä, mikä buddhalaisuudessa viehättää kotimaassa. Todettiin, että siinä missä kristinusko perustuu keskitettyyn lähetystyöhön, on buddhalaisuus vapaasti leviävä. Kysyttiin, onko nykyajan teknologiaan ja tieteellisyyteen perustavalle ihmiselle helpompi omaksua näkemystä, jossa oma ponnistelu ja rationaalisuus ovat tärkeässä asemassa. Kristilliselle kirkolle luo haasteita myös ihmisten halu kerätä viehättävimpiä ajattelutapoja eri näkemyksistä. Pohdittiin, onko perinteinen kristinusko osalle nykyihmisistä yksitotista.

Varsin mielenkiintoinen oli esitetty kysymys siitä, voiko uskoon tuloa verrata rakastumisen tunteisiin, ja voisiko sitä tutkia esimerkiksi vertaamalla sen aikana tapahtuvaa aivojen ja kehon toimintaa rakastumisen aikana tapahtuvaan. Lähtökohtana on silloin, että usko on enemmänkin aivosähköistä toimintaa ja tunteita. Näkemys on havaintomaailman pohjalta hyvin perusteltu ja varmaan moni suomalainenkin näkee uskon juuri näin. Keskusteltiin siitä, miten uskon kokemusta voisi avata, ja todettiin tehtävä todella haastavaksi. Jos uskoa Jumalaan ei itse koe, on sitä hyvin vaikea selittää sanoin. Käytiin myös läpi osallistujien kokemuksia pitkäaikaisesta elämisestä uskossa.

Omia ajatuksia

Katse-blogin arvoissa todetaan: ”Katseen tarkoitus ei myöskään ole yhtenäistää osallistujien ajattelua vaan antaa erilaisia virikkeitä oman näkemyksen kehittämiseen ja avartamiseen.” Kuten alustuksessani 3.3.2021 kävi ilmi, uskon aika vahvasti siihen, että meillä jokaisella on oma tulkintamme todellisuudesta. Minulle tällä hetkellä sopiva ajattelutapa ei varmaankaan käy monelle muulle. Esitänkin alla olevat ajatukset enemmänkin mahdollisen keskustelun virittäjinä.

Samoihin aikoihin, kun teen tätä kirjoitusta, seuraan Yle Areenasta kunnallisvaalien puheenjohtajatenttejä, joissa usein tulee esille nuorten pahoinvointi. Ratkaisuna esitetään lisäresurssien saamista nuorisotyöhön, varmaankin aivan oikein. Mutta kuinka iso osa tästä maailman onnellisimman kansan oireilusta mahtaa johtua siitä, että suuri osa meistä ei koe elämällään olevan mitään tarkoitusta?

Orava löysi ilmeisen tarkoituksen ja rauhan elämäänsä Kokkolan herätyksestä, kuten moni muukin 70-80 -luvulla. Netistä löytyy pohdintaa herätyksen mahdollisesta alkupisteestä. Herätyksessä mukana ollut Jukka Peltoniemi toteaa: ”Minun näkövinkkelistäni säännölliset rukouskokoukset olivat merkittäviä. Eri seurakunnista tultiin rukoilemaan, ja se oli hyvin intensiivistä. Rukoilimme aamuisin kello kuudelta ennen työpäivää. Mutta miten herätys alkaa? Jumala sen aloittaa. Ei voi sanoa, että se tekemällä tehtiin.”

Brunila on löytänyt buddhalaisesta filosofiasta pohjan ja tarkoituksen omalle elämälleen. Vaikka Karin alustukseen ottamien tekstien mukaan ”buddhalaisen on ponnisteltava valaistumiseen itsenäisesti, ilman jumalten apua”, niin lähtökohtana tuntuu olevan usko oikeudenmukaisuuteen ja järjestykseen maailmankaikkeudessa. Asiat eivät tapahdu sattumalta.

Omaa elämääni on muuttanut paljon ajatus Jumalasta, jonka käsissä lopulta on kaikki. Ja päädyn samaan tulokseen kuin Brunila: maailmassa asiat eivät tapahdu sattumalta. Mutta näköjään on monia polkuja tähän katsomukseen.

Kirkko on menettänyt jäsenmääräänsä. Mutta mikä on ”menetetty” jäsen? Onko katolisuuteen tai vapaakirkon jäsenyyteen siirtynyt henkilö ”menetetty”? Entä henkilö, joka löytää buddhalaisesta katsomuksesta sisällön ja pohjan elämäänsä? Työelämässäni (IT-palvelujen myyjänä) hyvää asiakaspalvelua oli, jos pystyi toteamaan asiakkaalle: ”Meillä ei valitettavasti ole hakemaasi palvelua, mutta annan tästä kilpailijamme yhteystiedot. Veikkaan, että löydät palvelun sieltä.” Tämä tietysti edellytti sitä, että asetti asiakkaan edun oman työnantajan tai oman päämiehen välittömän edun edelle. Pidemmällä tähtäyksellä tämä kyllä kannatti: monta kertaa sama asiakas palasi takaisin vuosien päästä kyselemään jotain toista asiaa, koska oli kokenut saaneensa avointa ja rehellistä palvelua. Entä näin seurakunnan ja sen vapaaehtoisen kannalta? Etsimmekö ensi sijassa ”asiakkaita omalle päämiehellemme” vai tulisiko meidän auttaa asiakasta etsimään itselleen soveltuva ratkaisu tarkoituksellisuuden löytämiseen, jos tarjoamamme sanoma ei juuri tällä hetkellä puhuttele hänen sydäntään?

Julkaissut Pertti

Olen syntynyt 1957 ja asun Klaukkalassa. Perheessä on vaimo, kaksi aikuista lasta ja hauveli. Olen valmistunut Jyväskylän yliopistosta pääaineenani fysiikka. Eksyin sitten liike-elämään ja olen jo pitkään työskennellyt tietotekniikan ja tietoturvan parissa. Filosofia ja syvällisemmät ajatukset ovat kiinnostaneet 80-luvulta alkaen. Ne johtivat minut myös vapaamuuraripolulle ja sen rinnalla vapaaehtoistyöhön nuorten parissa seurakunnan Saapas-toiminnassa sekä taisteluun ikääntyvien yksinäisyyttä vastaan HelsinkiMission tukihenkilönä. Nurmijärven seurakunnassa minulla on ollut ilo palvella vapaaehtoisena erityisesti musiikin osalta 2012 alkaen. Pertti Eskelinen

One thought on “Ajatuksia buddhalaisuudesta ja kristillisyydestä 5.5.21 alustuksen pohjalta

  1. Hei Pertti,
    Esität mielenkiintoisia pohdintoja. Toteat, että suinkaan kaikki eivät Sakari Oravan tapaan löydä elämän tarkoituksellisuutta kristillisyydestä. Ainakin länsimaissa, vanhassa kristikunnassa kristinuskosta vieraantuneiden määrä on kasvamassa. Tutkimusten mukaan vain yksi neljäsosa eurooppalaista kertoi uskovansa Raamatussa ilmoitettuun Jumalaan. Yhdysvalloissakin alle puolet asukkaista kuuluu enää johonkin seurakuntaan (ks. HS 5.6.2021 ”Hylätyt kirkot kutistuvat seurakunnat”) Afrikassa ja Itä-Aasiassa kristillisen kirkon tilanne lienee paljon valoisampi. En kuitenkaan usko, että kristinuskosta puutuu mitään ”palvelua” elämän tarkoituksen löytämiseksi. Länsimaisen yltäkylläisyyden keskellä nämä palvelut ovat vain jääneet käyttämättä. Tämä koskee sekä meitä kristityksi tunnustautuvia että ns maallistuneita. Miten tässä tilanteessa pitäisi suhtautua lähimmäiseen, joka etsii tuoreita laitumia muista uskonnoista? Kuten toteat elämän tarkoituksellisuuden löytämiseen näyttää olevan monta polkua. Luottamuksellinen keskustelu ja kokemusten vaihto näistä poluista on mielestäni nykytilanteessa hyvinkin rakentavaa. Lähtisin kuitenkin suosittelemaan etsijälle vain sellaista polkua, jota olen itse kulkenut. Olen viime aikoina harjoitellut hiljentymistä meditaation avulla. Meditaatiossa lienee vaikutteita buddhalaisuudesta. Joka tapauksessa olen kokenut sen hyvänä keinona rauhoittumiseen ja läsnäoloon nykyhetkessä.

    Kari Ventä

    Tykkää

Kommentoi blogia tässä

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: